Sydämissä kuolema ja kurjuus, ahdistus, viha ja suru. Miltä kuolema tuntuu?

Kaverin kuolemasta tulee pian kuluneeksi vuosi. Pitkään mietin blogipostausta liittyen kuolemaan, olivat ne sitten luonnollisia, rikokseen tai itsemurhaan liittyviä. Aihe on rankka ja herättää monenlaisia tunteita. Koska kuitenkin kuolema liittyy myös normaaliin elämän kiertokulkuun, en nähnyt sille estettä, että kirjoittaisin aiheesta.

Kuolemaan liittyy myös kriisi, joka on seurausta kuoleman kohtaamisesta. Usein tapahtumat vaikuttavat arkeen ja eri elämän osa-alueisiin monellakin tapaa. Ihminen joka kokee menetyksen, tuntee olonsa turvattomaksi, käy läpi monia eri tunteita, jotka voivat olla myös ristiriidassa keskenään. Eristäytyminen on mahdollista ja siten vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin. Kriisistä teen erikseen blogipostauksen.

Monen ihmisen on hankalaa puhua tunteista, mutta surua, ahdistusta ja pahaa oloa tulisi purkaa, sekä käsitellä. Käsittelemättöminä asiat ja tapahtumat voivat ajan saatossa laukaista mielenterveyden tai päihteiden käytön ongelmia tai syrjäytymistä, nostaa riskiä itsetuhoiselle käytökselle. Jos puhuminen on hankalaa, voi yrittää muiden keinojen avulla käydä läpi tunteita ja ajatuksia. Piirtäminen, kirjoittaminen ja luonto, sekä liikunta ovat hyviä välineitä purkamaan ajatuksia. Tärkeää niiden lisäksi olisi kyetä myös puhumaan. Tärkeää kuitenkin on myös muistaa se, että eivät ystävät ole terapeutteja, vaan tulee turvautua myös ammattilaisten puoleen.

Rosendahl toukokuussa 2020 @Johanna

Omassa elämässäni olen kokenut monien läheisten ja tuttavien kuoleman, syinä ovet useimmiten olleet sairauden väsyttämänä pois nukkuneet, itsemurhan yritykset tai sen tehneet ja päihteidenkäytön seurauksena kuolleet, sekä henkirikoksen uhriksi joutunut kaveri. Syitä kuolemalle on monia, ja ajattelin niistä tuoda joitakin esiin myös omien kokemuksieni kautta.

Aiheesta on haastavaa ja osittain myös rankkaa kirjoittaa, sekä tehdä siitä tiivistä kokonaisuutta aiheen laajuuden vuoksi. Pyrin kertomaan ajatukset rehellisesti, kunnioittavasti ja neutraalisti aiheuttamatta mielipahaa kenellekkään.

Normaalit elämään kuuluvat kuolemat ovat helpompaa hyväksyä, kun sen pystyy perustelemaan luonnollisella ja elämän kiertokulkuun kuuluvalla elämällä. Kun kyseessä on itsemurha, onnettomuus, henkirikos tai mikä tahansa muu epätavallinen kuolintapa, tuntuu vaikeammalta käsitellä asioita, niitä ei ymmärrä, nousee pintaan myös paljon avoimia kysymyksiä, vihaa, surua, raivoa. Kaikkia mahdollisia tunteita käy läpi pitkän aikaa, ennenkun asian kanssa on jossain määrin edes sinut.

Ihmiselle saattaa ajan kuluessa antaa anteeksi, mutta tekoa ei silti kykene hyväksymään, saati pysty antamaan anteeksi. Tunteita on vaikea nimetä ja mieli menee totaaliseen solmuun. Tulee myös hyväksyä se tosiasia, vastauksia kysymyksiin joutuu odottamaan, tai niitä ei tule välttämättä koskaan.

Vaikea hyväksyä nuorten ihmisten kuolemia, oli syy mikä tahansa. Päihteet ja niihin liittyvät kuolemat ovat olleet viimevuosina paljon tapetilla, se kertoo siitä, kuinka pahoin nuoret voivat, heidän hakiessa helpotusta oloonsa päihteistä. Näen asiaan vaikuttavan sen, että riittävästi ei tehdä töitä ennaltaehkäisevästi esimerkiksi oppilaitoksissa nuorten suureen riskiin päihteiden käytön aloittamiselle. Uutisointia nuorten kasvaneesta päihteiden käytöstä ja siitä aiheutuneista kuolemantapauksista ja uutisoinneista eivät ole varmastikaan jääneet huomiotta kansalaisilta. Asioiden muuttuminen vaatisi entistä enemmän tiivistä yhteistyötä niin oppilaitoksilta, vanhemmilta ja muilta tahoilta.

Kuva Jurvasta vuonna 2019 @Johanna

Kesäkuun 13. päivä 2019 on päivä joka muutti monenkin ihmisen päivän surun murtamaksi, kun kaveri oli joutunut henkirikoksen uhriksi ja siirretty tehohoitoon pään ampumavamman vuoksi, jotta elintoimintoja saataisiin pidettyä elossa elinluovutusta varten keinotekoisesti.

Rankin kokemus mitä kohdalle on koskaan sattunut, jota ei olisi kuvitellut omalle kohdalle edes koskaan sattuvan, saati sitä ei toivoisi kenellekkään. Rikosta tutkitaan tappona, prosessi kestää kauan, eikä välttämättä koskaan selviä todellisia motiiveja teolle, saati siitä, että kukaan saisi siitä tuomiota riittämättömistä todisteita johtuen, vaikka mahdollinen tekijä olisikin otettu kiinni.

Halimasjärvi kesäkuun iltana 2020

"Mä mietin usein mitä on pilvien takana

onko se maailma missä pystyy elää vapaana.

Musta on kiva miettiä

paikka jos on ystävii eikä vihamiehiä." -Flowboysfam

Olen päässyt yli suurimmasta vihantunteesta tekoa kohtaan, mutta joskus se oli suunnaton, monella. Avoimia kysymyksiä on paljon. Tahdon uskoa, ettei toivoa ole vielä heitetty kaivoon ja asia joskus selviäisi, mitä siellä seinien sisällä silloin tapahtui, kun kukaan tuttu ei ollut paikalla.

Suurin osa omista kokemuksista ovat tulleet sukulaisten kuolemasta sairauden uuvuttamana ja ne ovat tapahtuneet ollessani nuori. Ensimmäinen tarkempi muistikuva on ala-aste -ajoilta ollessani noin kymmenen vuotias, kun rakas mummu nukkui pois tipahdettuaan sairaalasängystä, murtaen lonkan ja lonkkaleikkaus oli liian raskas. Mummun sydän ei kestänyt, joten olimme saattamassa silloin mummua taivasmatkalle sairaalassa.

Oman työni puolesta olen myös kohdannut kuolemaa, koen sen arvokkaaksi saattaa kenet tahansa viimeiselle matkalle, oli se asiakas, asukas, tuttava tai läheinen ihminen. Jotkut eivät kykene katsomaan kuollutta, ja se on kai ihan ok. Koen itse, että jos jättäisin välistä hyvästit, jäisin sitä katumaan. Olen vanhemmiltani oppinut sen tavan, kunnioitan ja arvostan sitä, että he ovat minut ottaneet pinenä jo hyvästelemään. Pystyn sen kohtaamaan silloin varmasti helpommin, kuin jos minua ei olisi siihen totutettu aikoinaan.

"Pienen palan poimin susta mukaan,

voi hyvin missä kuljetkaan

Tunnen kuinka syke katoaa,

sydänkäyrä piippaa viimeisen kerran" -Flowboysfam, Illi

Olen saanut kauniita muistoja ihmisiltä, jotka eivät unohdu. Niitä ihmisiä on ikävä, jotka eivät enää ole läsnä elämässäni. Ihmisillä on monia tapoja käsitellä surua, ja itselläni on ollut aina musta huumorintaju ja itselläni se on yhtenä selviytymiskeinona ollut toimiva rakkaiden läsnäolemisen ja tuen lisäksi. Koskaan ei ole ollut tilannetta, etteikö tapahtumasta olisi puhuttu, päin vastoin.

SAIRASTUMINEN

Suvussani on sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta vähän. Vanhempani ovat pääasiallisesti terveitä ja hyväkuntoisia, lukuunottamatta isän sydämen vajaatoimintaa, jonka takia isä on ollut sydänleikkausessa vuonna 2017.

Olen kantanut joskus syyllisyyttä toisen kuolemasta. Nimittäin serkkuni, joka vuosia sitten kuoli keuhkosyöpään kolmekymppisenä. Olin tuolloin yläasteella ja hyvissä väleissä hänen kanssaan. Isäni lapsuuden talossa olen lapsuudestani suuren osan viettänyt, jolloin myös sukulaisten luona tuli oltua paljon, niin myös serkkujeni. Joskus he vahtivat ja leikkivät minun kanssani. Parhaimmat muistot ovat kun sain ensimmäisen Antti Tuiskun levyn ja serkkuni soitatti sitä Toyotastaan isot bassot jumputtaen. Muistan myös saaneeni pelata serkun kännykästä erilaisia pelejä, ja muistan kun vahingossa menin pelitilasta pois, sielä taustakuvana oli vähäpukeinen nainen ja menin ihan älyttömän hämilleni ja heitin puhelimen sohvalle ja pakenin tilannetta. Haha voi että !

Serkkuni alkoi ylenmääräisesti laihtua, epältiin muita ongelmia, kunnes löytyi diagnoosiksi keuhkosyöpä, kuolemantuomio sellaiselle tyypille, joka koskaan ei ollut polttanut röökiä. Onko maailma jotenkin epäreilu? Ymmärrän sen että passiivinen tupakointi aiheuttaa myös suuren riskin syöpään sairastumiselle. Syöpää sairastaa satoja tuhansia ihmisiä, yhä useampi nykyään paranee, mutta parantumismahdollisuudet ovat monista tekijöistä riippuvaisia.

Serkkuni nukkui pois pian diagnoosin saamisen ja sairauden uuvuttamisen johdosta. Toisaalta on inhimillistä, että tilanteet joissa ihminen on kovin sairas tai toipumismahdollisuudet siinä kohtaa enään olemattomat, ihminen hiipuisi nopeasti pois. Kysyin äidiltäni serkkuni kuoltua että miksen minä saanut sitä syöpää. Tapahtumat ovat edelleen pimennossa, koska murrosikäinen on muutoinkin herkässä iässä asioiden käsittelyssä, kaikki tuntuu isoilta asioilta, olivat ne myös merkityksettömiä tai äärimmäisen pieniä. Muistan pärjänneeni kuukauden päivät määrättyjen Diapamien avulla pahimman yli, jonka jälkeen oli helpompi lähteä työstämään surua. Ihmiselämät päättyvät niin eri tavoin, kurjaa on myös katsella ihmistä, joka taistelee kuukausia elämässä kiinni, mitä olen vanhainkodissa esimerkiksi nähnyt, ennenkuin heille tehdään saattohoitopäätös.

En tiedä kuinka moni suomalaisista on tehnyt itselleen hoitotahdon, elinluovutuskortti minulta löytyy, mutta nykykään ymmärtäneeksi oikein se tehdään automaattisesti, ellei siitä ole erikseen tehty kieltoa. Hoitotahtoon olen kertonut omista toiveista oman sairastumisen, onnettomuuden tai muun tilanteen varalta. Olen laittanut myös toiveita esimerkiksi omista hautajaisista, helpottaakseni jonkun muun työtä joskus, ovathan ne kuitenkin sitten omat hautajaiseni. Harrastuksenani on myös moottoripyöräily, joka on vaarallisia harrastuksia. Siksi olen halunnut laatia hoitolinjauksia itseni varalle, jos en kykene joskus päättämään omasta hoidostani. Toivon sen helpottavan tarvittaessa päätöksen tekoa muiden tahojen osalta.

Toukokuinen Tampere 2020 -@Johanna

ITSEMURHAN YRITYS JA ITSEMURHA

Itsemurhaa suunnitteleva ei välttämättä halua itselle kuolemaa, vaan päästä eroon sietämättömän pahasta olosta ja siksi se onkin äärimmäinen ja lopullinen ratkaisu elämän ongelmiin (Suomen mielenterveys ry). Syitä voi olla useita, kuten esimerkiksi koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, työttömyys, taloudelliset ongelmat, läheisen menetys, pitkään jatkunut masentuneisuus tai masennus, henkinen tai fyysinen terveys, suorituspaineita, kova stressi tai esimerkiksi ihmissuhdeongelmat, sekä muita mahdollisia vaikeita elämässä tapahtuvia vaikeita tilanteita, syitä on niin monia. Riski itsemurhalle voi myös olla aiempi/aiemmat yritykset.

Iskee toivottomuus, tunne itsensä merkitsemättömyydestä, eikä muita keinoja ole löytääkseen valoisampaa tulevaisuutta tai keinoja selviytyä tunteesta. Apua on hankala saada, tai avunhuutoja on vaikea päästää. Usein ihminen joka hautoo tämänkaltaisia ajatuksia ei niistä paljon kerro ennen tekoaan. Olen törmännyt myös tapahtumaan, jossa itsemurhaa yrittänyt on ilmoittanut ottansensa esimerkiksi alkoholia tai lääkkeitä ja kertonut haluavansa kuolla. Olen kuitenkin siinä käsityksessä että yleisempää on se läheisten tietämättömyys itsemurhan suunnittelusta, ja tästä syystä usein itsemurhaviestit jäävät ainoaksi selitykseksi läheisille. Läheiset voivat olettaa, että itsetuhoiset ajatukset menevät ohi, sitä on turha odottaa, ihminen tarvitsee apua ja läheisen tuella siinä kohtaa on iso merkitys, henkilö itse ei sitä välttämättä tee, jos ainoa ratkaisu hänen mielestä on helpottaa elämän tuska itsemurhalla, hän haluaisi vain pois.

Itsemurhapuheita voi olla myös esillä keskusteluissa, joihin välttämättä on vaikea suhtautua saati se aiheuttaa kuuntelijassa ahdistusta, kiusallisuutta tai muita epämiellyttäviä tunteita. Kuuntele, ole rauhallinen ja ole tukena henkilölle. Lähde hänen mukaansa keskustelemaan lääkärin tai päivystyksen vastaanotolle. Itsemurha-ajatuksista puhuminen jo pelkästään voi helpottaa olotilaa, apua on aina saatavilla ja se kannattaa muistaa, ei tarvitse selvitä yksin.

Joskus esimerkiksi itsetuhoisen henkilön kanssa suunnitellut hautajaiset tuovat konkreettisemmin esiin tilanteen, mikä saattaa auttaa henkilöä tajuamaan mitä on todella tapahtumassa. Voidaan listata henkilöitä, jotka häntä jäisivät myös kaipaamaan kuolemansa jälkeen. Tilanteessa voi olla myös yhteydessä Kriisipuhelimeen, joka päivystää ympäri vuorokauden numerosta 09 2525 0111. Itsemurha-ajatuksista on mahdollista päästä yli ja että voimakkaaseenkin ahdistukseen on saatavilla tehokasta hoitoa (Suomen Mielenterveys ry).

Kokemukset itsetuhoisen kohtaamisesta ovat vähäiset. Olen ollut todella pieni, kun lähisukulaiseni teki itsemurhan, eikä asiaa ole koskaan otettu puheeksi, ymmärtää sen, että se on ollut joskus isompi tabu, kuin nykyään. Haluaisin että niistä asioista rohjettaisi nykyään enemmän puhua, koska yhteiskuntakin on mennyt vuosikymmenien takaa eteenpäin monessa asiassa, huomioiden myös esimerkiksi se miten avoimemmin suhtaudutaan yhteiskunnassa seksuaalivähemmistöihin. Päihteidenkäytöstä puhutaan enemmän, miksei myös itsemurhista voisi?

Ystäväni vuosien takaa, ajautui myös itsetuhoiseen käytökseen seksuaalirikoksen uhriksi jouduttuaan, joka osittain vei tiet erilleen vuosien saatossa, koska monet muut asiat tulivat kuvioihin, avun tarjoaminen ja tukeminen ja henkilön kannattelu vei voimat itseltäni, ja monelta muulta ystävältäni silloin. Päihteet hänellä tuli silloin myös kuvioihin ja tuttu tiivis kaveripiiri vaihtui uuteen, jolloin yhteydenpito ja kaikki välit katkesivat. Jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä helpotus. Monen oli kurja katsella riutuvaa pitkäkestoista kaverisuhdetta, jonka moni eri tekijä hiivutti pois. Ihminen ei voi enää hyvin, vaikka apua tarjoaisi, sitä ei välttämättä oteta vastaan, eikä itse hakeuduta ajoissa hoitoon, apua ei välttämättä saa silloin kun haluaisi. Joskus mietin mitä hänelle kuuluu nykyään, saati onko hän vielä elossa? Toivon hänen voivan nykyään paremmin, ja päässeen yli edes jotenkin menneisydestään, jotta voisi elää parempaa elämää.

Itsemurhaa pidetään itsekkäänä tekona, sitä saatetaan myös hävetä. Tekoa on vaikea ymmärtää, jos ei ole kookenut itse samaa olotilaa, joka johtaa itsemurhan yritykseen, tai itsemurhaan. Siihen on itselläni vaikea päästä kiinni. Olen elämässäni myös kokenut monenlaisia kriisejä ja on ollut todella vaikeita aikoja ja ne ovat sattuneet painottumaan aikuis-iälle. Niihin aikoihin kun olen käynyt töissä koulun ohella, tapahtumat viimevuosista siis.

Olen voinut huonosti, mutta mikään tilanne ei ole vienyt minua siihen, että olisin ollut itsetuhoinen, tai halunnut kuolla, vaikka on ollut mieli joskus todella maassa. Joskus minun on ollut vaikea ymmärtää millaista masentuneisuus on, koska en ollut sitä koskaan kokenut, nyt ymmärrän hieman paremmin millaista sekin on, saamatta diagnoosia masennuksesta, koska tilanteet ovat olleet lyhytaikaisia, jolloin kuka tahansa ihminen tuntee itsensä alakuloiseksi tai masentuneeksi hetkellisesti.

Lisää tärkeää tietoa: (Mielenterveyden keskusliitto)

Muita auttavia tahoja

Vertaistuki läheisille

Surunauha ry
Seurakuntien sururyhmät

Elämä ei aina ole vaaleanpunaista hattaraa tai yksisarvisia.

Halimasjärvi Toukokuu 2020 @Johanna

Tärkeää huonoina hetkinä on löytää itselle voimavaroja,

jostakin, joka tuo voimia jaksaa päivä kerrallaan.

Muista tukea

Tyrkytä apua

Kuuntele

Älä jää yksin

09 2525 0111

Lähteet:
Läheisen kuolema. Mielenterveysseurat.fi. https://www.mielenterveysseurat.fi/turku/materiaalit/tietoa-kriiseista/laheisen-kuolema/

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-loytyi-paahan-ammuttuna-pirkanmaalla-poliisilla-on-epailty-vaietussa-henkirikostutkinnassa-mutta-hanta-ei-ole-otettu-kiinni-syy-on-salaisuus/7704278?fbclid=IwAR2jYzam5f4My-F8jcOvUIvESrMH6CC0L1Dn3snH0uone2StcHXgpQ3yfYw#gs.7n8yxp

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/poliisilla-vaiettu-henkirikostutkinta-pirkanmaalla-miesta-ammuttiin-kesakuussa-paahan-tutkinta-jatkuu-yha/7699894?fbclid=IwAR31d327nR61_-dyPkp2x8u_taTxBFQjBF8DX1OvALBkIdclrZ8bvwvo9wE#gs.7n8zgw

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsemurha

https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/itsemurha/

Hae tästä blogista

Elä mun kanssa.